Kiitos, Irlanti!
Haluan aluksi tehdä aivan selväksi, mistä tässä blogissa on kysymys, jotta sitä kommentoivat lukijat eivät iskisi turhan tähden kirvestään kiveen.
Kuulun niihin suomalaisiin, jotka ovat uskoneet Eurooppa-aatteeseen 1950-luvulta alkaen. Olen pyrkinyt toimimaan Euroopan yhdentymisen edistämiseksi välittämällä parhaan kykyni mukaan oikeaa tietoa maanmiehilleni eri Euroopan maiden kulttuurista, politiikasta ja taloudesta. Olen myös yrittänyt valaista EU:n tavoitteita ja sen toimielinten päätöksentekoprosessia. Iloitsin kun Suomi viimeisenä demokratiana vihdoin liittyi Euroopan neuvostoon ja kun se kansanäänestyksessä ilmaisi tahtonsa kuulua vastedes siihen Varsinais-Euroopan kansojen perheeseen, johon historia on sen tuhansin säikein liittänyt. Voin olla suomalainen vain eurooppalaisena – ja eurooppalainen vain suomalaisena. Tuliko selväksi?
Juuri siitä syystä olen kiitollinen niille irlantilaisille, jotka 12.6. äänestivät ’ei’. He eivät tehneet sitä pelkästään siitä syystä, että halusivat antaa potkun korruption ryvettämälle hallitukselleen. He eivät tehneet sitä vain siksi, että Irlannista tulee ensi vuonna ensimmäisen kerran EU:ssa nettomaksaja. Eivätkä he äänestäneet sopimusta vastaan pelkästään peläten sen vievän heidät katolisen perhe-elämän kaidalta polulta aborttien ja seksuaalisen sallivuuden rämeeseen.
He äänestivät sopimusta vastaan samoista syistä, joista miljoonat muut EU-maiden asukkaat olisivat sanoneet ’ei’, jos heille olisi annettu siihen tilaisuus. Irlannin perustuslain ohjenuorana on maksimi ”open government openly arrived at”. Sen mukaan maan hallitus toteuttaa avoimesti kansanedustuslaitoksen avoimesti laatimia lakeja. Vain Irlannin parlamentilla, Oireachtasilla, on perustuslain 15. pykälän mukaan valta säätää lakeja. Lait on myös säädettävä avoimesti eli kansalaisille on annettava tilaisuus tietää, miten heidän valitsemansa edustajat ovat niitä valmistellessaan toimineet.
Sitä me kutsumme demokratiaksi. Yksikään EU:n toimeenpanevista toimielimistä ei täytä tuota demokratian perusehtoa. Suurin osa päätöksistä eli lakiehdotuksista ei synny EU:n parlamentissa, vaan komissiossa ja Coreperissä eli EU:n toimeenpanevissa elimissä. Niiden jäsenistä ainuttakaan ei kansa ole tehtävään vaaleilla valinnut. Hallitusten nimittämien ’pysyvien edustajien’ arvioidaan valmistelevan Coreperissä 90 prosenttia EU:n kaikista päätöksistä.
Valmiiksi pureskeltuina ne alistetaan neljännesvuosittain kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle eli huippukokoukselle. Sen jäsenet ovat toki vaaleilla valittuja poliitikkoja, mutta tekevät päätöksensä suljettujen ovien takana. Antici-nimellä tunnetut avustajat tiettävästi nauhoittavat keskustelun ja pitävät jonkinlaista pöytäkirjaa, mutta ne ovat ehdottoman salaisia. Yksinomaan EU:n ylipapeilla on oikeus lukea ja tulkita päätöksentekoprosessia. Sen koskemattomuutta valitaan kuin muinoin Liiton Arkkia Jerusalemin temppelissä.
Kun valtiopäivämiehet tulivat 1700-luvulla Suomesta Tukholmaan päättämään yhteisistä asioistamme, istuntosalin seinässä heitä tervehti lause VOX POPVLI, VOX DEI – ”kansan ääni on Jumalan ääni”. Tuolloin uskottiin, että kansaa kuulemalla sen edustajat voisivat saada selville Kaikkivaltiaan tahdon. Demokratia ei vielä ollut toteutunut sen nykyisessä, kansalaisten tasa-arvoon perustuvassa muodossa. Mutta siitä se alkoi, uskosta kansan tahtoon ja sen kunnioittamiseen.
Se voi toteutua EU:ssa sinä päivänä, kun myönnämme, ettei sen toimielinten paikka voi olla politiikan ylä- ja ulkopuolella. EU ei enää ole vain aatetta tai taloutta. Se on politiikkaa. Tärkein poliittinen vedenjakaja on vaikuttanut jo yli 20 vuoden ajan. Reformistit – Britannia, Irlanti ja nyttemmin uudet jäsenmaat – vaativat elinkeinoelämän sääntelyn keventämistä ja sen rakenteiden uudistamista. Muuten EU ei selviydy globaaleilla markkinoilla. ’Säilyttäjät’ – Ranska, Saksa ja Suomi (?) – haluavat pitäytyä ’eurooppalaisessa yhteiskuntamallissa’, harmonisoida verotusta ja lisätä sääntelyä.
Jokainen irlantilainen tietää hyötyneensä EU:sta. Mutta hän myös tietää Kreikan saaneen siltä aivan yhtä paljon tukea, eli suurimmillaan neljä prosenttia budjetista. Irlannista tuli tiikeritalous, kansantuloltaan EU:n rikkain Luxemburgin jälkeen. Missä on Kreikka? Ei Irlannin menestys selity EU:n tukiaisista! Se selittyy kepeästä sääntelystä, järkiperäisestä verotuksesta ja päätöksestä lähettää EU:n toimielimiin alun alkaen päteviä naisia ja miehiä – sen sijaan että niihin olisi hyllytetty virkaheittoja poliitikkoja tai julkkiksia.
Politiikka edellyttää demokratiaa. Ennen kuin valveutunut irlantilainen tietää, kuka EU:n toimeenpanevissa elimissä ajaa hänen ja hänen maansa etua, hän ei ole valmis siirtämään lisää valtaa omalta parlamentiltaan EU:n päätöksentekoprosessin salattuihin uumeniin. Entä me suomalaiset?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
EU:n hallinto ja "säädäntäelimien" toiminnasta esiin tuodut näkökulmat ovat olleet erinomaisia "tilityksiä". Kiitos
Siinä missä Erkki Toivanen on seurannut kehitystä Euroopassa 50-luvulta olen minä seurannut lähes 40 vuotta Erkki Toivasta. Erkki ei tuonut pettymystä tälläkään kerralla vaan valaisi ansiokkaasti lainsäädäntöjärjestystä EU:ssa. Minulla on huushiolissani kokonainen lootallinen EU-infosta noutamiani brosyyreja, joissa kaiketi seikkaperäisesti selostetaan EU:n menettelytapoja, mutta ovat onnistuneet tekemään niistä niin raskassoutuisia ja luotaantyöntäviä, että niistä tiedon hankkiminen siirtyy aina vaan tuonnemmaksi.
Paljon kiitoksia Erkki Toivaselle. Joku "mediassakin" vielä ajattelee omalla päällään.
Salakähmäinen "vallankeskitys" kaiken kontrollin ulkopuolelle on EU:n perusvika paitsi polittikassa, myös TIETEESSÄ, jossa se on jos mahdollista vieläkin tuhoisampaa:
http://www.tyovaenpuolue.org/RistoKoivula.html
"1. Suomen akatemia on väärin organisoitu tieteellistä perustutkimusta ohjaavana elimenä, siitä on muododstuna perättömän propagandistisen "eurotieteen" tyyssija, ja SE ON NYKYISESSÄ MUODOSSAAN LAKKAUTETTAVA.
Suomen akatemia EI OLE TIETEELLINEN, vaan RAHOITUSorganisaatio, joka PÄÄTTÄÄ EPÄTITEELLISIN PERUSTEIN MAAN KAIKESTA PERUSTUTKIMUKSESTA. Akatemia korvaa tieteelisen tiedon julkisuuden ja kritisoitavuuden ja titeellisen keskustelun IRVOKKAILLA USEEIN HÖLYNPÖLYTIETEILIJÖIDEN KESKINÄISILLÄ "KANSAINVÄISILLÄ ARVOINNEILLA", joiden "tuloksen" esimerkiksi minä voin sanoa jo ennakolta: se on, että "tutkimus on hyvää, mutta sen tuloksia ei ole riittävästi kaupallistettu"! (Eikä kaupallistaminen KUULU OLLENKAAN PERUSTUTKIMUKSEN TOIMIALAAN!)
Nykyisen "akatemian" tilalle on tieteellisin kriteerein toimiva aito Tiedeakatemia, jonka mallina vivat toimia esimerkiksi NL:n/Venäjän, Kiinan, Norjan ja Ruotsin Tiedeakatemiat.
Akatemian ovat johtaneet kriisiin Tarja Halonen ja hänen nimittämänsä hölmöläispuheenjohtaja Raimo Väyrynen, mutta jotta näin on voinut tapahtua, siihen on syynä valuvika Akatemian toimenkuvassa. Se on alun pitäen ollut läpipuoluepoliittiselle disinformaatioakatemialle erityisen "sopiva". "
Suomen "Akatemian" mallin mukaan on luotu suomalaisten ehdotuksesta, johdolla tai johtamanakin myös NÄMÄ organisaatiot, joista ei taida lopultakaan erityisempää hyvää olla odotettavissa:
http://erc.europa.eu/index.cfm?fuseaction=page.display&topicID=58
http://www.bioteknologia.info/uutiset/yleiset/fi_FI/Marja_Makarow_Euroop...
Irlantilaisten ratkaisun seurauksena yhteisöpoliitikot ja piellysmiehet kiirehtivät jatkamaan prosessia Irlannista huolimatta.
Ja sehän taas edellyttää valmistelua. Kuten tiedät, armas pääministerimme ei oikein tykkää kun keskeneräisistä keskustellaan. Toisaalta jos hänen puolueensa ja hän itse jäävät rysän päältä kiinni hän heristää sormeaan ja sanoo :Matti-setä on hyvin, hyvin vihainen. Mitään muuta sellaista, joka liittyisi demokratian vastuu-osioon ei näy ei kuulu. Edes kansallisesti.
"Entä me suomalaiset?"
Jatkamme varmaan eloamme sientenkasvattamossa.
Ansiokkaalla kirjoituksellaan! 1950-luvulla luotiin EU:n lähtökuopat avoimen kaupanrajoituksista, vapaalle kansanvaltaiselle järjestölle!Mutta silloinhan kansanvalta, oli avainkysymys. Olen täysin samaa mieltä, että suuri osa Suomea on Eurooppalaisia, jos se olisi pysynyt kansanvaltaisella linjalla! Ei kansojen mielipidettä rahalla osteta! Tarkoittanee Toivanenkin, avointa kansanvaltaa kansa tietysti haluaa! Ei salaisia päätöksentekoja, eikä kansanäänestysten välttämistä! Reilu kansantajuinen informaatio suurista asioista ensin, sitten kansanäänestys, joka maassa! Mitkä sitten ovat "suuria" asioita? Ne ovat yksinkertaisesti ne asiat, joilla viedään huomattava osa kansallisten itsenäisten maiden parlamenttien päätäntävallasta Brysseliin! Irlanti otti kantaa, ja sanoi EI, ja pulinat pois. Suomi olisi oikean informaation jälkeen sanonut myös EI kansanäänestyksessä! Hätäilemällä ei saada, kuin "kusipää"mukuloita! Lipponen jo kuvasi Suomen linjan väärin todetessaan:"Meidän pitää pysyä päätökenteon ytimessä"! Näin meistä tuli EU:n malloppilaita! Ja tyhjän saa pyytämättäkin, Unionin salatuissa syövereissä! Kiitos Toivanen, todennäköisesti en lyönyt kirvestäni kiveen!!
Bilderberg. Paavo Lipponen. Teija Tiilikainen. Antti Blåfield. Seppo Honkapohja. Jorma Ollila. Paula Lehtomäki. Raimo Väyrynen.
Jälleen kerran oivallinen ja valaiseva blogi Erkki Toivaselta. Mitenkäs asiat ovatkaan "maailman avoimimmassa demokratiassa", Suomessa? Taisi olla ainoa kansanäänestyksen vaatija muuan Timo Soini.
Perussuomalaisten ongelma on se, että koossa pysymiseksi Vennamon jälkeisen kaaoksen vuoksi, puolue täytyy pitää eteläamerikkalaisesti johtajatyyppisenä. Näin ollen esimerkiksi johtajan saamat vaalirahat aiheuttavat sen, että puolue joutuu olemaan vaiti, vaikka taustakohinasta voisi nousta.
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta.
Mielestäni eurooppalaisuuden ehkä merkittävin ominaispiirre on usko demokratiaan tapana hoitaa yhteisiä asioita. EU:n päätöksenteko nykyisellään haventaa mielestäni sitä, mikä on eurooppalaisinta eurooppalaisuutta. Ei kai voi olla niin, että EU:n luominen edellyttää eurooppalaisen demokratian hävittämistä.
EU:n yleisenä tavoitteena tulee olla yritystoiminnan ja sen kansalaisten elinehtojen parantaminen. Kaikki, mikä sotii tätä periaatetta vastaan, on syytä kieltää tai korjata.
"Voin olla suomalainen vain eurooppalaisena – ja eurooppalainen vain suomalaisena. Tuliko selväksi"
Tämä on kai aika selvää jo kulttuurihistoriallisessakin mielessä? Niinhän me kaikki.
Itseäni on pitempää ärsyttänyt, että kaikki kritiikki EU:ta kohtaan nähdään eurooppalaisen yhteistyön vastustamisena. Sitähän se ei ole. Edes EU-vastaisuus ei minusta aina ole sitä, koska EU on ensisijaisesti hallinnon muoto, eikä nykyinen EU voi olla ainoa mahdollisuus eurooppalaiselle yhteistyölle vaikka tavoite keskinäisen kilpailun hillitsemisestä hyväksyttäisiinkin.
Pelkkä ajatus 500 miljoonaa ihmistä hallinnoivasta keskitetystä hallinnosta on pelottava. Kun se siirretään vielä niin heterogeeniselle alueelle kuin Eurooppaa, niin täydellisen katastrofin enteet ovat kyllä vahvana ilmassa.
EU:n oman hallinnon pitäisi olla mahdollisimman kevyt ja keskittyä lähinnä taloudelliseen yhteistyöhön ja puolustukseen. Kansallista suvereniteettia tulisi sovituissa rajoissa kunnioittaa ja joissain tapauksissa jopa tukea, sillä voi olettaa, että täysin vapaat markkinat johtaisivat nykyistä pahempaan alueelliseen eriarvoistumiseen mikäli työvoima ei ala liikkumaan rajatta koko EU:n alueella. Ja tuskin alkaa, sillä kukapa sitä kotoaan ojaa lähtisi kaivamaan, tai tehdastyöhön, vieraskieliselle alueelle kuin pakon edessä ja takaisin paluu mielessä ;)
Idealistinen näkemys, myönnetään, mutta niin on näkemys Lissabonin sopimuksen kaltaisten sopimusten muodostaman yhteisön onnistumisestakin.
Joskus on vaikea uskoa, miten on mahdollista että suomalaisessa mediassa jatkuvasti esitetään rautaisia puheenvuoroja. Usari on tässä mielessä ainutlaatuinen ja äärettömän tarpeellinen media. Toivasen ja Masson kaltaiset rohkeat ajattelijat ovat keskeinen vaikutin Usarin paikasta auringossa.
Eipä minulla nyt muuta, oli vain pakko päästä jollain tavalla osoittamaan kannatukseni asialle.
Kiitos kirjoituksestanne. Ehkäpä se panee osaltaan arvoja uusiksi ja jäitä hattuun niille, jotka Euroopan yhdistymisen nimissä ovat kävelemässä kansantahdon, demokratian ja avoimuuden yli. Niin kauan kun Stubb ja hänen eurokumppanit pelaavat Brysselissä peliään likaisin konstein, ei ole toivoakaan, että EU:n perustuslaki menisi läpi millään muulla nimellä. Siitähän tässä on kysymys. Silmänkääntötempusta.
Jos laki tai sopimus on huono, se pitää hylätä sen nimestä riippumatta. Sisältö ratkaisee.
olisi paremmin sopinut kuin juuri irlantilaisille?
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2008/06/14/nummien-kansa-sanoi-ei
"Politiikka edellyttää demokratiaa. Ennen kuin valveutunut irlantilainen tietää kuka EU:n toimeenpanevissa elimissä ajaa hänen ja hänen maansa etua, hän ei ole valmis siirtämään lisää valtaa omalta parlamentiltaan EU:n päätöksentekoprosessin salattuihin uumeniin. Entä me suomalaiset?"
Niin, tosin ilmeisesti juuri se että EU -parlamentti saisi lisää valtaa on monille kansalaisille ja poliitikoille ongelma. Se on sinänsä kyllä varsin erikoista koska kansa kuitenkin senkin parlamentin äänestää. Mutta mikä se mekanismi sitten olisi, jolla etenkin toimeenpanovallan demokratisointi tehdään ellei jonkinlainen sopimus aiheesta? Jostain kai pitää ensin sopia että voi sopia myös jatkossa, joku kulma tullee ns kiinnittää (kuten vaikka se että parlamentti saa lisää valtaa)?
Jos määriteltäisiin mm EU:n toimeenpanovaltaan liittyviä kysymyksiä tarkemmin niin käsittääkseni puhutaan huomattavasti tiiviimmästä poliittisesta integraatiosta kuin Lissabonin sopimuksessa? Oma veikkaukseni on, että kerrottaisiin tämä miten selvästi ja läpinäkyvästi tahansa, niin vastaus olisi sama.
Ansiokas kirjoitus Erkki Toivaselta (jälleen kerran). Oma, hyvin pitkälti "gut feeling" on kuitenkin valitettavan moni taitaa kuitenkin ajatella olevansa suomalainen vain suomalaisena tai irlantilainen vain irlantilaisena jne. Se on todella sääli Euroopan kannalta. Sodasta taitaa olla niin pitkä aika, että yhdentymisen positiiviset puolet ovat jonkinlaisia itsestäänselvyyksiä.
Suomessa on edelleenkin hallinnon kehittämä kovan ytimen malli. Jotta Suomi saisi vetoapua suurinta kauppakumppaniaan Venäjää vastaan Brysselistä, tulee Suomen olla hyvä, brittejä ja mielellään muitakin parempi yleislänsieurooppalainen. Tästä seuraa hillitön mielikuvapolitiikka, mikä tarkoittaa, että on profiloiduttava aseettomien ja varattomien valtioiden tapaan joukkotiedotusvälineissä kovaan ytimeen, oikeaan viiteryhmään välttämällä sellaisten kaalimaiden kuin Sveitsi, Islanti, Norja ja Liechtenstein - toimenpiteitä , koska se merkitsisi Suomen putoamista Albania-luokkaan.
Se, että ratifioidaan kiireellä kuolevia valtiosopimuksia jne., on osa tätä käytöstä. Ainoa asia, jossa kansallinen puolustus pitää, ovat autoverot, josta valtiovarainministeriö on EY-oikeudessa alvariinsa.
Edes autoverosta ei voida ilmoittaa, ettei Suomi olekaan mikään energiatekniikan edellä kävijä, vaan yrittää pitää autoverotuksensa neutraalina, jotta arktinen koemarkkina olisi täydellinen ja CIF-hinnat halvempia kuin monissa muissa maissa. Näin ollen herää kysymys, että eikö Euroopan unioni ja sisämarkkina olekaan totta, vaikka suomalaiset lehtihenkilöt mainostavat hallituksen virallisen politiikan mukaisesti, että näin olisi ja että Suomi olisi kunnon EU-maa.
Yksi Irlannin perusvirroista on se, etteivät irlantilaiset halua joutua velvoitetuiksi osallistumaan brittien sotaponnistuksiin koko brittiläisen kansainyhteisön alueella. Irlannilla nimittäin on vain pieni ammattiarmeija, jonka varustaminen maapallonlaajuisesti nopean toiminnan joukoksi, brittiläistyyppiseksi siirtoarmeijaksi, maksaa.
Koska Suomessa halutaan NATO selkänojaksi Venäjää vastaan huolimatta siitä, että ydinenergiasta luopuva Saksa on rähmällään maakaasun vuoksi eikä Ranskakaan kannata Ukrainan tai Georgian NATO-jäsenyyttä, on Lissabonin turvallisuustakuusta tullut myös Suomelle mantra, jonka hyväksyvtä SDP:n vasemmistolaisetkin sekä myös Suomen Keskusta.
Suomi toimii edelleen 1991-1995 -tapaisella valtiosihteereiden automaattiohjauksella ja Suomessa poliittiseksi suoritukseksi riittää pelkkä paistattelu tiedotusvälineissä. Automaattiohjauksesta aiheutuu se, ettei mitään voi muuttaa kyberneettisesti ohjatusta, vaan parlamentarismista jää karnervalistinen sävy. Tämä johtuu siitä, ettei joukkotiedotusvälineillä ole oikeastaan muuta tarkoitusta kuin tuottaa toimituksellista sisältöä tuulipuku- ja makkaramainosten väliiin.
Loppujen lopulta ehkä kannattaisi kysyä, miksi Lissabonin sopimuksen turvallisuustakuu ei ole irlantilaisten etujen mukaista. Tämän kysymyksen esille nostaminen olisi kuitenkin Suomessa, jossa Lissabonin sopimuksen velvoittavaa turvallisuuta pidetään NATO-jäsenyyden vaihtoehtona on tietenkin pyhäinhäväistys.
Suomen pieni kielialue tuottaa Suomen pienen mielialueen, jossa veneenkeikuttaja putoaa veneestä. Siksi on onneksi Internet ja englannin kieli.
"välttämällä sellaisten kaalimaiden kuin Sveitsi, Islanti, Norja ja Liechtenstein - toimenpiteitä"
Eli ensinnäkin löydetään öljyä kuten Norja (ei se nyt pitäisi olla niin vaikeaa) ja toki liitytään Natoon ja perustetaan jenkkitukikohta tyyliin Islanti? Ja aletaan pesemään siinä sivussa vaikka vähän venäläistä rahaa noin niinkuin toiseksi tulonlähteeksi.
Tai sitten otetaan tosiaan enemmän tuo Sveitsi-linja eli rahoitetaan, ollaan välimiehenä tms kenen henkilön tahansa tai minkä henkilön tahansa mille tahansa hankkeille joilla voi tienata. Se on tunnetusti toimivat ratkaisu kaikissa maailmantilanteissa :) Luulen tosin että Sveitsin ja muutaman pikkuvaltion kapasiteetti riittää myös tulevaisuudessa kattamaan nämä tarpeet.
Toimiiko demokratia Toivosen mielestä Suomessa huonommin kuin Irlannissa? Olisiko hän äänestänyt perussopimusta vastaan, jos olisi ollut kansanedustaja? Olisiko hän iloinnut eduskunnan kielteisestä päätöksestä ja vaatinut kansanäänestystä? Viime kädessä poliitikot muuttavat EU:ta, ei kansanäänestykset. Edustuksellinen demokratia on paras vaihtoehto. Irlannin perustuslain mukaan kansanäänestys piti tapahtua, mutta lopputulos oli huono. Uskon EU:n päätöksenteon tulevan avoimemmaksi, siihen on kovat paineet.
26.5 blogissaan Toivonen kirjoitti: "Toivottavasti irlantilaiset hyväksyvät sopimuksen eurokraattien kieroilusta ja salailusta huolimatta." Nyt hän kiittää irlantilaisia, jotka äänestivät ei.
Arto-Niinistö kiinnittää aivan oikein huomion siihen, että edellisessä blogissa toivoin irlantilaisten hyväksyvän sopimuksen ja nyt kiitän heitä sen hylkäämisestä. Toivoin irlöantilaisilta anteeksiantoa EU:n eurokraateille, jotka olivat menetelleet typerästi. Se olisi auttanut synnintuntoon tullutta EU:ta välttämään ei-tuloksen aiheuttaman kriisin, johon sillä ei ole uskottavaa ratkaisua.
Kun irlantilaiset eivät antaneet anteeksi, he olivat moraalisesti oikeassa ja käyttivät heillä ollutta demokraattista valtaa. Koska samaa oikeutta ei ollut suotu toisten jäsenmaiden kansalaisille, he myös ilmaisivat miljoonien mielipiteen sopimuksesta, jonka toteuttaminen on työlästä ja johtaa uusiin kriiseihin ( presidentin valinta, ulkomaanedustuksen rahoitus ja miehitys, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sorvaaminen 'ulkoministerille' jne ).
Toivottavasti kommentoija oivaltaa että EU:ssa on suo siellä, vetelä täällä. Paradoksit on ainoa tapa ajatella rakentavasti. Logiikka ei auta.
"Toivottavasti kommentoija oivaltaa että EU:ssa on suo siellä, vetelä täällä."
Kuullostaapa vähän siloiteltulta Soinilta "Missä EU, siellä ongelma".
Olen myös euroskeptikko. En siksi, että kavahtaisin eurooppalaista yhteistyötä vaan siksi, että EU oikeastaan on yhteisöllisyyden este. Esimerkin voi ottaa vaikka täastä bloggauksesta.
Mielestäni kaksi keskeistä pointtia, jolla vastaisuudessa voitaisiin perussopimus hyväksyttää:
1) Sitä on lyhennettävä merkittävästi ja selkiytettävä olemaan yksi koherentti sopimus nykyisen viittausviidakon sijaan. Euroopan perussopimuksen pitäisi siis ulkoisesti muistuttaa olemassaolevia perustuslakeja sivu- ja pykälämäärältään sen ymmärrettävyydeltään.
2) Se olisi alistettava unioninlaajuiseen kansanäänestykseen, jossa hyväksymiselle vaadittaisiin kansalaisista ehdoton enemmistö ja jäsenmaista esimerkiksi 4/5 enemmistöä. Näin eliitille tulisi velvollisuus ja aito tarve tehdä kansalle selkoa sopimuksesta, mutta huomio ei kiinnittyisi yksittäisten maiden sisäpolitiikkaan.
Näillä keinoin huomio kiinnittyisi itse sopimuksen sisältöön, ei sen muotoon, prosessiin tai muuhun epäolennaiseen.
Euroopan unionia voisi laajentaa EFTA-henkisenä vapaakauppa-alueena ja tulliliittona ilman EMU-pakkoa seuraavaksi Ukrainaan. Näin voitaisiin antaa Valko-Venäjälle virikkeitä ja samalla osoittaa Venäjälle, että ei ole välttämätöntä liittyä NATO:on päästäkseen Euroopan unionin jäseneksi.
Georgia on toinen haaste, koska sen politiikka alkaa muistuttaa kumiluoteja ja kyynelkaasua sekä kyseenalaisia vaalituloksia.
Jotenkin toimittajat ovat vain fiksaantuneet ikuisen ehdokasjäsenen, Turkin, tapahtumiin eivätkä ollenkaan välitä 1800-luvun Balkanin sotien toisesta osapuolesta, Venäjästä ja Ukrainasta, joka tunki Osmanien valtakuntaa takaisin Aasiaan Euroopasta.
Samalla tavalla kuin puolalaiset uskovat tehneensä hyvän työn pitäessään Venäjää loitolla Saksasta ja Osmanien valtakuntaa Itävallasta, uskovat venäläiset ja jotkut ukrainalaiset tehneensä hyvää 1700-luvuilla ja 1800-luvuilla työntämällä Osmanien valtakuntaa kohti Turkkia.
Näin ollen oikeastaan kysymyksessä siitä, pitäisikö Ukrainan päästä ennen Turkkia ja ilman NATO-jäsenyyttä Euroopan unioniin ja millä aikataululla, on myös kysymys siitä. onko Euroopan unionilla omaa lähialueulkopolitiikkaa, vai perustuuko se pääasiassa vapaamatkustamiseen yhdysvaltalaisen, lähinnä Brzezinskin näkemyksiä heijastelevan politiikan myötätuulella.
Kyllähän näitä autoveroista ja direktiiveistä keskustelijoita samoin kuin läntisestä arvoyhteisöstä puhujia riittää, koska ajatuksia ei tarvitse edes kääntää mistään slaavilaisesta tai länsislaavilaisesta kielestä latinalaisille aakkosille, vaan riittää se, että loikoilee hotellissa ja lukee brittiläiset lehdet sekä Internetin tarjonnan ulkomaanpäivärahoilla.
Kiitos selkeästä ja asiallisesta kirjoituksesta, nyt blondikin ymmärtää!
Kiitos Erkki Toivaselle avoimesta ja rehellisenoloisesta kolumnista.
Itse kuulun niihin Suomen toisen maailmansodan seurauksena pakkoluovuttamilta alueilta paenneiden, ja vuoden 1918 taustaltaan ”puna-valkoisten” pienyrittäjien jälkeläisiin, joiden tuloa Suomeen 90-luvun alun lukion historia kutsuu vain ”muuttamiseksi Suomeen”, mutta jota myös "toisen maailmansodan ryssäinvaasioksi” olen kuullut arkipäivän puhekielessä kutsuttavan.
Olen tunnistanut oman Suomeen itäisen suurvallan väkivallan seurauksena ”kotoutetun ryssäluontoni” lähinnä siitä, että itselleni oma perhe, omat lapset, läheiset ja suku, on aina ollut paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi jalkapallo tai jääkiekko. Uskon, että tästä omasta ”kulttuuriperinnöstäni” johtuen olen aina uskonut ihmisyyden periaatteeseen enemmän kuin Eurooppa-aatteeseen.
Vaikka olen itse kannattanut EU:n jäsenyyttä, en ole millään voinut hyväksyä sitä, että Suomen nykyinen valtaeliitti ml. Suomen tasavallan presidentti hyväksyi maailman etnisiin vähemmistökansoihin kuuluvien Suomen kansalaisten kansallisen päätösvallan luovuttamisen uudelle Euroopan Unioni –nimiselle oikeushenkilölle kysymättä millään tavalla asiaa ”kansalta, jolle valta Suomen perustuslain mukaan kuuluu.”
Tässä irlantilaisille kiitokseksi heidän äänestystuloksestaan Irish Blessing:
”May the road rise to meet you,
May the wind be always at your back.
May the sun shine warm upon your face,
The rains fall soft upon your fields.
And until we meet again,
May God hold you in the palm of his hand.
May God be with you and bless you;
May you see your children's children.
May you be poor in misfortune,
Rich in blessings,
May you know nothing but happiness
From this day forward.”
Tuula. Enemmistö meistä tavallisista ihmisistä on EU-hankkeen takana ja turvaa siihen. Isänikin taisteli 5 vuotta rintamalla ja sai onneksi nähdä Suomen liittymisen EU:iin, jolloin hän huokaisi helpotuksesta ja oli tyytyväinen.
näkynyt täälläkään kritiikkiä siitä, ettei nykyhallitus järjestänyt kansanäänestystä, vaikka hyvin olisi voinut.
Mikä olisikaan älyllisen, pohtivan keskustelun tilanne Suomesa jos meillä ei olisi Uuttasuomea? Jos sitä ei olisi se, se pitäisi keksiä. Meillä on vainoharhainen eliitti ja media. Kun pääsimme Neuvostoliiton henkisestä holhouksesta, meillä on taas uusi "ylijumala" ja ainoa oikea totuus joka pitää temppeliään Brysselissä.
Kun aiemmin vuosikymmenet paljastelimme ja etsimme kansanhuvina "neuvostovastaisia voimia", niin nyt maalitauluna ovat "eurohoipertelijat" ja "emuepäilijät". Mikäli tulet leimatuksi tähän alakastiin niin tulevaisuutesi on mennyttä- edes kuolema ei voi tätä onnetonta pelastaa.
Irlannin menestystarinalla on useampiakin selityksiä. Itsenäinen, älykäs ja monin tavoin lahjakas, omaleimainen kelttikansa joutui kokemaan kovia tuhatvuotisen brittikomennon kourissa. Saatuaan takaisin itsenäisyytensä ja oikeuden olla isäntänä omassa talossaan se on näyttänyt kykynsä kaikilla elämän aloilla. Olisiko niin , että Irlantilaiset ja keltit yleensäkin pystyisivät näyttämään esimerkillään uutta suuntaa Euroopassa ja pelastaisivat Eurooppalaisuudesta sen mitä siitä vielä on pelastettavissa?
Tie EU-ytimiin ei aukea puheilla ja Lipposlaisella uholla. Kovassa peliissä tarvitaan näyttöä tekemisestä ja osaamisesta kaikilla elämänaloilla. Toivanen on yksi harvoista jotka sen tässä maassa tajuavat.Hän myös uskaltaa ja osaa sen selkeästi ilmaista.
Irlantilaisilla on myös uskoa tulevaisuuteen ja elinvoimaa mistä on osoituksena positiivinen väestönkasvu, mikä sekin on poikkeuksellista tässä vanhenevassa ja höperöityvässä maanosassa.
EU:n torjuminen ei ole eurooppalaisuuden torjumista. Sveitsi ja Norja eivät ole vähemmän eurooppalaisia, vaikka eivät EU:hun kuulukaan.
Ongelma on siinä, että NL:n kaaduttua suomalaisilla ei ollut rohkeutta ja tahtoa varmistaa Suomen turvallisuus liittymällä Natoon. Sen sijaan turvallisuus yritettiin varmistaa liittymällä EU:iin ja pyrkimällä sen "kovaan ytimeen". Tämä edellyttää partiopojan asennetta, eikä EU siltikään kykene antamaan meille turvatakuita Venäjää vastaan. Mitä tulee talouteen, EFTA olisi täysin riittänyt Suomen taloudellisten etujen ajamiseen, ilman että käsiämme olisi sidottu direktiivein.
Toivasen kirjoitukset ovat ansiokkaita, mutta jotenkin minusta vaikuttaa, että hän edelleen kuvittelee sammakon muuttuvan prinsessaksi, jos sen pussaamista vain sitkeästi jatkaa. EU:n uudistaminen ei enää onnistu. Barroson ja muiden eurokraattien kommentit Irlannin kansanäänestyksen jälkeen kielivät syvälle pinttyneestä kansanvallan halveksumisesta. Näistä eväistä ei saa kunnon keittoa.
Kehottaisin Toivosta päivittämään kiireesti EU:n päätöksentekojärjestelmää koskevat tietonsa. Eurooppa-neuvosto ei ole lainsäädäntöelin, eikä se ole sitä Lissabonin sopimuksen mukaankaan. Se tekee vain yleisiä politiikkaa koskevia päätöksiä.
Huomattava osa EU-lainsäädännöstä hyväksytään nykyisin ns. yhteispäätösmenettelyssä, jossa esityksen hyväksyminen edellyttää Euroopan parlamentin suostumusta. Se voi myös esittää muutoksia säädösesitykseen.
Pienten jäsenvaltioiden painoarvo parlamentissa on pienempi kuin neuvostossa, joten tuskin niiden kannattaa erityisesti vaatia neuvoston aseman heikentämistä.
Irlannin kampanjassa esitettiin monia väitteitä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa, esim se, että Lissabonin sopimus jotenkin pakottaisi Irlannin omaksumaan vapaamielisen abortti- ja eutanasialainsäädännön. Nämä asiat eivät kuitenkaan kuulu EU:n toimivaltaan lainkaan. Ilmeisesti nekin silti pelottivat tiukan katolisia äänestäjiä sanomaan ei.
En kutsunut blogissani Eurooppa-neuvostoa lakiasäätäväksi vaan nimenomaan sitä, komissiota ja COREPEriä toimeenpaneviksi toimielimiksi. Komissiolla on edelleeni aloiteoikeus ja vaikka yhteispäätösmenettelyssä parlamentti on mukana, COREPER valmistelee päätökset huippukokouksen hyväksyttäviksi. Sen päätöksentekoprosessi ei ole julkinen.
Ministerineuvostoissa syntyneet päätökset ovat eri asia.
Olen iloinen että kommentoija on tyytyväinen EU:n päätöksentekojärjestelmään ja pitää sitä jo nykyisellään riittävän avoimena.
Jos Suomen tiedotusvälineissä - tv:ssä ja lehdissä - raportoitaisiin vaikka kerran viikossa EU:n parlamentin työskentelystä, kansalaisten ei tarvitsisi hakea tietoa kapulakielisistä sopimusteksteistä.
Muuten: Nimeni on ToivAnen.
Nimenomaan kahden olennaisesti tärkeän työsaran osalta on syytä tehostaa EU:n toimintoja:
1. TIEDOTUSTOIMINTA. EU:n kansalaisten on vaikea arvioida EU:n merkitystä heille jokapäiväisissä asioissa ellei tätä tietoa ole helposti saatavilla. Ilmeistä on, että unionin toiminnoista huomattava osa jää pimentoon juuri puutteellisen tiedottamisen vuoksi, mikä on omiaan vieraannuttamaan unionista ja herättää osallistumattomuuden ja välinpitämättömyyden tunteen tämän yhteisön jäsenissä.
2. VALVONTA. Suurten organisaatioiden epäkohta on useinkin toiminnan valvonnan vaikeus. Suuri joukko toimijoita ja huomattavat rahasiirrot edellyttävät erittäin tiukkaa kontrollia, että vältetään taloudelliset virheratkaisut ja suoranaiset väärinkäytökset. Nämä jos mitkään heikentävät unionin uskottavuutta ja lisäävät edelleen kielteisiä asenteita, jotka saattavat valitettavasti johtaa Irlannin kaltaisiin reaktioihin myös muiden jäsenvaltioiden osalta, niidenkin jotka suhtautuvat myönteisesti unionin tavoitteisiin.
Luottamuksen edellytyksenä on yleisesti tietoisuudessa olevat tavoitteet ja yleisesti hyväksytty toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä edellyttää laajaa ja monipuolista informaatiota jäsenten vastaanottotasolla ja ehdotonta luottamusta EU:n toimihenkilöiden rehellisyyteen erityisesti taloudellisissa seikoissa.
Corepe valmistelee päätöksiä ministerineuvoston vahvistettaviksi. Coreperissa Suomea edustaa suurlähettiläs.
EU:ssa on vain yksi ministerineuvosto. Se vain kokoontuu eri kokoonpanoissa. Välilllä koolla ovat sisäministerit, välillä liikenneministerit ja välillä pääministerit, jne.
Pääministerien saapuessa paikalle tätä varsin arkista kokousta kutsutaan Eurooppaneuvostoksi, joka on siis se sama "huippukokous", joksi sinä sitä nimität.
Coreper puolestaan kokoontuu kahdessa kokoonpanossa, joiden asioita puolestaan valmistelee parisataa työryhmää. Työryhmien jäsenet edustavat jäsenmaiden hallintoa, eli kulloinkin vallassa olevaa poliittista tahtoa. Ministerit valvovat ja ohjaavat Suomessa sitä mitä näissä työryhmissä käsitellään. Kanta päätetään valtioneuvostossa ja vahvistetaan eduskunnassa.
Näin jokainen asia, joka "tulee EU:sta", on Suomessa käsitelty valtioneuvostossa ja vahvistettu eduskunnassa. Tämän demokraattisemmaksi ei asioiden käsittely voi mennä edustuksellisessa demokratiassa.
Käytännössä kaikki EU-päätöksentekoon liittyvät asiakirjat ovat avoimia ja saatavilla esimerkiksi eduskunnan webbisivuilta. Mediankaan ei tarvitsisi muuta kuin tehdä työtään, eli seurata aikaansa ja nostaa tuhansista koko ajan käsillä olevista asioista esiin ne, joilla voi olettaa olevan yleistä mielenkiintoa. Asioita on kylläkin paljon ja siten niiden seuraaminen käy varmasti työstä, mutta kaikki tieto on saatavilla.
Lisäksi olisi hyvä muistaa, että suurimmassa osassa asioita on käytössä ns. yhteispäätösmenettely, joka tarkoittaa sitä, että Euroopan parlamentti on neuvoston kanssa tasaveroinen toimija lainsäädäntöprosessissa. Neuvostossa jokaisen jäsenmaan kanta kulloinkin esillä olevaan asiaan on määritelty kotimaassa parlamentaarisesti: valtioneuvosto on esittänyt kannan ja eduskunta on sen vahvistanut. Ministeri neuvoston kokouksessa ajaa Suomen kantaa. Europarlamentaarikolla sen sijaan samanlaista kontrollia ei ole.
Kummallista, että logiikka ei muka toimisi?
'if it looks like it, smells like it, acts like it - it must be it'
Eli, EU on neuvostoliiitto II ja vain idealistinen usko saa asian näyttämään joltain muulta. Realitodellisuus toimii aina loogisesti, mutta uskon varaan rakennettu baabelointi paradoksaalisesti.
EUssa on kyse niin massiivisesta hankkeesta, että jo peruslogiikka sanelee sen, että pieleen menee. Päättelyketju on tämä:
1. käytetään diktatorista valtaa yhden kerran - se on jatkuvasti käytössä
2. otetaan pois esim. sananvapautta 'hieman' - kaikki sananvapaudet poistetaan.
3. keskitetään 'vähän vain tai sopivasti' valtaa idealistiselle keskushallinnolle - kaikki valta päätyy keskushallinnolle.
Jne.
Logiikka toimii ja proof is in the pudding.
Kiitos Erkki Toivaselle asiantuntevasta raportista.
Meitä huijataan.
Näennäis-demokratia on voimissaan.
Kun äänestysluvut painuvat reippaasti alle 50 prosentin, niin valtaeliitin silmät toivottavasti avautuvat.
Kiitos Erkki, Kiitos Iivi, Kiitos Niklas.
Iltalehtien kohuotsikoiden ja 'leipää & sirkushuvia' -meiningin, sekä ylikontrolloidun valtamedian lisäksi on ollut aikamoinen tyhjiö. Onneksi on nyt Uusi-Suomi.
Toivotaan pitkää ikää tälle urakalle, sillä tällaista keskustelua Suomen demokratia todellakin tarvitsee.
Uusi Suomi on harvinainen järjen ääni tässä ajassa. Kiitos, Erkki, tästä rohkeasta puheenvuorosta, jonka kaltaisia ei uskoisi enää julkisuuden henkilöiltä kuulevansa.
"He äänestivät sopimusta vastaan samoista syistä, joista miljoonat muut EU-maiden asukkaat olisivat sanoneet ’ei’, jos heille olisi annettu siihen tilaisuus."
Jos pilkkua soisi viilattavan, niin Irlantilaiset eivät äänestäneet sopimusta vastaan, vaan perustuslain muuttamista vastaan.
Tulevaisuutemme Euroopassa ja maailmalla
Irlanti sanoi ei ja Suomi on vedenjakajalla - niin länteen kuin itään. EU muuttuu - se on välttämättömyys ja se on myös itselleen uhka liiallisen nopeassa laajentumisessaan - historia on näyttänyt jo ratkaisunsa, kun "sorvaamalla jengataan uusia maita liittoon" ---
...
[ORIG 16.11.2005]
Euroopan oma kansojen sulatusuuni EU elää siirtolaisten kotouttamisen, työpaikkojen kansainvälisen uusjaon ja vinoutuvan väestöpyramidin aiheuttamissa kurimuksissa. Toisaalta meillä on täällä enemmän niin rasitteetonta kuin rasitteellista historiaa kokemusperänä, joten se voidaan lukea henkiseksi rikkaudeksi. Tärkeimpänä ominaisuutenamme on tulevaisuuden kykynä syntynyt huoli ympäristöstä, luonnosta ja eloyhteisön harmoniasta.
Eurooppa oli vuosisatoja kolonialismin ja imperialismin lähtökoti. Perinteelliset Länsi-Euroopan maat kilvoittelivat siirtomaaisännän roolista; jokaisella piti olla omat alusmaat, joista ammennettiin surutta kasvun ja kulutuksen voimaa teknokraattisesti ja tuotannollisesti kehittyville emämaille. Pääsimme eturivissä kokemaan teollisen vallankumouksen ympäristöhaittoineen. Meillä on kokemusta luonnon pilaamisesta ja ryöstöviljelystä sekä maaperän raiskauksesta. Tehokkaasti veimme myös tuon tuhoamisen teknologian alusmaihin alkuperäiskansojen riesaksi ja takeeksi entistä systemaattisemmalle raaka-aine- ja tavarasiirroille rikastuttamaan kauppias- ja aatelissukuja.
Istutimme myös kielikulttuurimme lähes väkisin alusmaihin; espanjan -, portugalin -, ranskan - ja englanninkielen noustessa valta-asemaan ympäri maapallon. Nykyaikana englannin kieltä ei uhkaa kuin kiinan kieli luonnollisen väestö- ja kauppakehittymisen myötä. Synnytimme nykyisen Eurooppamme monet ongelmasiemenet jo satoja vuosia sitten. Monikulttuurisen EU:n ongelmat ovat nyt räjähtäneet käsiimme ollen Ranskassa juuri nyt pienellä hengähdystauolla.
Tiedeyhteisöt ovat myös aloittaneet vuoropuhelun kolonialismin haitoista ja hyödyistä. Tieteessä tapahtuu -lehti (7/2005) otti kantaa siirtomaapolitiikan eduista, joista ei lausujan mielestä ole aikaisemmin riittävästi tieteen keinoin keskusteltu. Kaikilla näkökulmilla on kannattajansa, kuten suomalaisuuden alkuperästä ja Karjalan palauttamisesta.
Katsommeko meidän eduksi ja entisten alusmaiden hyödyksi viemämme kulutus- ja pääomaorientoituneen talousoppimme, edustamamme uskonto näkemyksen, kannattamamme meille soveltuvan demokratiakäsitteen ja käyttämämme laillisuusymmärryksen soveltuvuuden entisiin alusmaihin. Suuri osa Euroopan siirtolaisväestöstä on entisistä Euroopan alusmaista joko alusmaiden itsenäisyystaistelujen hävinnyttä osapuolta tai sitten meidän houkuttelemina tulleet tekemään työt, jotka eivät meille kelvanneet.
Nyt riehuvat kulttuuriero-, sosiaaliluokka- ja tulotasoerojen mellakat juontuvat näiden siirtomaista tulleiden lasten ja lastenlasten toimesta ilmineeraten osallistumattomuudesta, koulutuksen puutteesta, työttömyydestä ja enemmistöyhteiskunnan unohtamisesta. Tiedämme, että ihmisillä on pitkä muisti sekä asioiden perintä vanhemmilta sekä lapsilla olevan korvat kuunteluun, mitä vanhemmat kannattavat ja mitä epäkohtia vastaan he kapinoivat. Nuori juoksi kadulle huutamaan julki sisällön, mitä kotonaan kuuli. Sekaan annos riehumista tekemisen puutteessa ja soppa onkin valmis.
Tulevaisuuden Euroopalle on suuri mahdollisuus kehittyvissä EU - mekanismeissa. Painotus luonnonmukaisuuteen, kierrätykseen, ekojärjestelmiin, eläin- ja ihmiskunnan tasapainoiseen rinnakkaiseloon luovat meille edellytyksiä olla maailman eturivin kulkija ja tiennäyttäjä kehittyville talousmaille, jotka kulkevat kohti niitä ongelmia, jotka juontuvat meidän aikaisemmista opeista, "siirtomaavientituotteistamme" ja itsekkäästä tavastamme ahnehtia taloudelliset hyödyt piittaamatta luonnosta ja ympäristöstä. Eurooppa voi nyt ottaa irtioton aiemmista opeista ja suunnata kehityspanokset huippuosaamiseen, jonka yksiselitteinen päämäärä on maapallomme suojeleminen loputtoman kasvuhegemoniatavoitteen sijasta.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Sekä kiitos Uusisuomi, ainoa ajantasainen uutismedia. Vuorovaikutteisuudessa on yhteinen tulevaisuutemme, kiitos Internetin.
Kiitos myös kaikille kommentoijille !
Ymmärtämällä muita - ymmärrämme itseämme.
Toivanen on nähtävästi kommentoinut kirjoitustani.
Aluksi valitan kirjoitukseeni tullutta painovirhettä nimen osalta.
Mitä itse asiaan tulee, Toivasen kirjoituksessa todetaan muun muassa seuraavaa:
"Valmiiksi pureskeltuina ne (Coreperin päätökset, tarkoittanee kuitenkin neuvoston ja/tai parlamentin päätöksiä, oma huomautus) alistetaan neljännesvuosittain kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle eli huippukokoukselle. Sen jäsenet ovat toki vaaleilla valittuja poliitikkoja, mutta tekevät päätöksensä suljettujen ovien takana. Antici-nimellä tunnetut avustajat tiettävästi nauhoittavat keskustelun ja pitävät jonkinlaista pöytäkirjaa, mutta ne ovat ehdottoman salaisia. Yksinomaan EU:n ylipapeilla on oikeus lukea ja tulkita päätöksentekoprosessia. Sen koskemattomuutta valitaan kuin muinoin Liiton Arkkia Jerusalemin temppelissä."
Missä EU:n perustamissopimusten artiklassa todetaan, että nämä päätökset "alistetaan" neljännesvuosittain Eurooppa-neuvostolle? Eurooppa-neuvoston on poliittisia suuntaviivoja antava elin ja sen tehtävä on ylipäätään katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Sen päätelmät voivat tietysti johtaa myöhemmin lainsäädännön antamiseen neuvoston ja/tai parlamentin toimesta, mutta ei näitä säädöksiä suinkaan tuoda enää sinne takaisin tutkittaviksi.
On tietysti totta, että suuri osa neuvoston päätöksistä tehdään jo Coreperissa, mutta tämä tapahtuu poliittisella vastuulla, koska juridisesti ratkaisut tehdään neuvoston istunnossa. Coreperin tarkoitus on lähinnä tehostaa asioiden käsittelyä. Mikäli jokainen asia vietäisiin alusta alkaen neuvostoon, ministerit joutuisivat viettämään Brysselissä vähintään kaksi päivää viikossa. Lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on joka tapauksessa oikeus viedä haluamansa asia keskusteltavaksi neuvoston julkisessa istunnossa.
Antici-ryhmä on Coreperin kokouksia valmisteleva työryhmä, jolla ei ole mitään tekemistä Eurooppa-neuvoston ja vielä vähemmän sen kokousten nauhoittamisen kanssa. Tätä varten neuvostolla on palveluksessaan alan teknikkoja.
Keitä Toivanen tarkoittaa EU:n ylipapeilla? EU:n tuomioistuinten tuomareita vai Eurooppa-neuvostoa vai mitä? Joka tapauksessa vain ensiksi mainituilla on oikeus tutkia EU:n säädösten ja muiden päätösten lainmukaisuutta ja tarvittaessa kumota ne.
Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Myönnän olevani pettynyt Toivasen kirjoitukseen. Jokaisella saa toki olla omat mielipiteensä, mutta olisi odottanut täyspäivätoimisesti maailman asioita seuraavalta parempaa tietopohjaa. Eri asia ovat sitten näille palstoille kirjoittelevat suuren yleisön edustajat, jotka voivat heitellä mitä väitteitä vain. Milloin EU on uusi Neuvostoliitto ja milloin taas tsaariin verrattava jne.
EU:n suurin ongelma omasta pienen kansalaisen näkökulmasta on epätieto.
Euroopan maiden yhteistoiminta lienee eurooppalaisten yhteiseksi eduksi. Toimiiko EU parhaalla mahdollisella tavalla eurooppalaisten hyväksi?
Ei EU voi runtata eurooppalaisia sitovia päätöksiä läpi ilman, että eurooppalaiset tietävät mitä tapahtuu. Salaaminen ja heikkouksien ja uhkien piilotteleminen lisää epätietoa.
Poliitikot ja business tietysti tietävät missä mennään, mutta eikö EU:n pitäisi valvoa eurooppalaisten kansalaisten etuja ensisijaisesti?
Kun olin töissä Tekesissä, menetin uskoni suomalaiseen byrokratiaan. Teknologiapolitiikkaahan meillä ei koskaan ole ollutkaan, visioista nyt puhumattakaan.
Kun olin töissä komissiossa, menetin uskoni eurooppalaiseen byrokratiaan. Teknologiapolitiikkaahan meillä ei EU:ssa koskaan ole ollutkaan, visioista nyt puhumattakaan.
" Toivottavasti kommentoija oivaltaa että EU:ssa on suo siellä, vetelä täällä. Paradoksit on ainoa tapa ajatella rakentavasti. Logiikka ei auta."
Elämä itsessään on jo paradoksia. Paradoksinen ajattelu kirjoittelussa johtaa usein käsitykseen kirjoittajan opportunisesta käsityskannasta. On kiva olla myötämielinen milloin millekkin. Logiikka auttaa ymmärtämään.
Kiitos Erkki, hyvin selkeästi esitetyistä perusteluista, missä EU on menossa pieleen.
Koska olet syvästi ajatteleva ihminen toivoisin, että puuttuisit myös nykyiseen ilmastohömpötykseen, joka vie rahat ja ruoat mljoonilta ihmisiltä. Lisää aiheesta löytyy kotisivultani: www.kolumbus.fi/boris.winterhalter/index.htm
että arvostettu ja kiistattomasti eurooppalainen henkilö näkee tosiasiat ja osaa ne avata ymmärrettäviksi muillekin. Olisikohan Alexilla tai muilla kiihkounionisteilla mitään asia-argumetteja joilla vastata tuohon.
EU:n tilanne on nyt epäselvä
Erkki Toivanen kuuluu niihin, jotka kyllä pitävät EU:ta arvossa, mutta eivät halua liikaa byrokratiaa eikä kansallisen lainsäädännön vähentämistä yhä lisääntyvillä EU-lakisäädöksillä. Siksi Toivasen mielestä Lissabonin sopimus ei ole kannatettava ja hän iloitsi irlantilaisten ei-äänien tuomasta tuloksesta.
Olen itsekin aina pitänyt Madam Thatcherin mielipidettä "EU:n tulee olla vapaiden maiden yhteenliittymä", ei liittovaltiomuotoinen rakennelma. Mutta nykyinen 27 maan unioni tarvitsee hyvät toimintamuodot ja ennen kaikkea on oltava myös asioita, joista voidaan päättää enemmistömielipiteen mukaisesti. Jos kaikessa haetaan yksimielisyyttä, asiat eivät etene.
Suomikin oli alunpitäen vastaan puheenjohtajamaa-järjestelmän muuttumista presidenttivetoiseen puheenjohtajuuteen, eikä omasta komissaarista luopumista pidetty hyvänä asiana. Mutta kun tällaiseen järjestelmään lopulta päädyttiin, olisi Lissabonin sopimuksen toteutuminen ollut kaikesta huolimatta suotavaa.
Onko parempi lopputulos, jos ajaudutaan kahden erilaisen nopeuden maaryhmiin, koska erimielisyyttä unionin syventämisestä näyttää olevan melko paljon? Mutta kuka loppujen lopuksi haluaa mitä? Ovatko esimerkiksi ranskalaiset todella ns. ydinryhmän kannattajia, kun he viime kerralla kaatoivat alkuperäisen perussopimuksen? Aika näyttää, mihin ollaan menossa. Siihen saakka Nizzan sopimus saa kelvata.
Harry Blässar
Britannian nimittämistä uudistajaksi on vaikea ymmärtää, koska britit haluavat esimerkiksi pitää kiinni työlainsäädännöstään, joka tuo monilta osiltaan mieleen 1800-luvun brittiläisten tehdastarkastajien kertomukset vähintään 10, enimmillään 24 tunnin työpäivää silloin tehneiden lasten työolot.
Vastaavasti Irlannissa on käytetty vain täysin rinnoin hyväksi sitä EU-tukien ja alhaisten yritysverojen yhdistelmää, joka heille sallittiin. Mitään EU:n kannalta hyödyllistä uudistumista sieltä on vaikea löytää.
Jos olisit asunut Suomessa 1990-luvulla, olisit kokenut, kuinka esimerkiksi Microsoftin Irlantiin siirtämä tuotetuki ilmeni suomalaisille käyttäjille. Voin kertoa: palvelun huononnuksena, kun kunnon vastausta kysymykseen ei koskaan saanut.
Sekin palvelun huononnus ilmenee kuitenkin tilastoissa Irlannin palvelusektorin kasvuna, koska mistään mitään tietämätön irkku vastasi puheluun, yritys sai EU-tuen toiminnastaan ja kolmas firma sai tuen EU-tuen kontrolloinnista ja kahden viimemainitun tulot olivat tietenkin laskennallisia tuottoja.
Lueppa kirja, joka on otsikossani, niin tulee kauhu skenaariot mieleen. Kirjan on kirjoittanut Erkki Toivanen, on hyvin selkeä ja antaa kuvan EU.n toimintamalleista ja tavoista. Yksityinen olisi vankilassa moisista tekosista, mutta ylipapit sen kun porskuttaa.
Erkki Toivanen on selkeillä kirjoituksillaan vakuuttavasti tuonut julki näkemyksensä EU:sta . Hän on opettanut meitä hyvin. Kun EU-idea on: ettei enää koskaan aseellista sotaa Eurooppaan ja ristiriidat pyritään aina sopimaan neuvottelemalla, on selvä,että neuvoteltavaa riittää. Ja se vie aikaa. Kun välejä on selvitelty toiseen ms:aan saakka muutama tuhat vuotta, kestänee vielä tovin,kun uudet sukupolvet oppivat uuden idean, varsinkin,kun sodan seuraukset alkavat pian unohtua. Tarvitaan runsaasti kärsivällisyyttä ja uskoa, että EU:toive toteutuu. Toivokaamme vain, että tämä pyrkimys ulottuisi pian itäiseen Eurooppaankin.
On hyvä ymmärtää, että esim. neuvostoliitto ei ollut tyrannia, koska eliitti olisi ollut pahuuden ytimestä oleva joukko demoneja. Neuvostoliitto muodostui tyranniaksi. Miksi? Koska peruskivi oli valettu mielikuvituksesta, uskosta utopiaan ja välinpitämättömyydestä reaalitodellisuuteen. Näin ajaudutaan sellaiseen tilanteeseen, jossa eliitin on aluksi pakko turvautua hienovaraiseen tyranniaan ja lopulta tämä muodostuu ainoaksi toimintamalliksi. Siis, koska kaikki ne seikat, jotka häiritsevät virallista unikuvaa (todellisuus esim.) luokitellaan laittomiksi ja lopulta systeemin vihollisiksi. Tästä on selviä viitteitä jo nyt olemassa ja näistä vähäisin on eliitin suhtautuminen avoimen halveksivasti kansoja kohtaan, koska nämä eivät näe samaa hallusinaatiota kuin eliitti kaikkien onnelasta.
EU perustuu mielikuvitukselle, uskolle utopiaan ja välinpitämättömyyteen reaalitodellisuudesta. EUsta puuttuu myös kaikki demokratian turva- ja suojaverkot, joiden tarkoitus on ehkäistä tyrannioiden muodostuminen: mahdollisuus äänestää korkein eliitti ulos. Tätä mahdollisuutta ei ole eikä tule. Toki mediastuntteja voidaan tehdä, jossa eliitti nimittää toinen toisiaan ja tämä puetaan demokraattiselta näyttävään asuun, mutta tosiasia on tosiasia: kansalla ei ole ääntä tässä asiassa eikä tämän jälkeen tulevissa asioissa.
Miljoonan ihmisen aloitemahdollisuus on myös käsittämätön. Miksi miljoona? Miksi ei vaikka kymmenen miljoonaa? Kyseessä on pelkkä luku, joka on vain vetäisty hatusta, koska kyseessä on vain aloite ja tämä on sivuutettavissa ja hylättävissä ilman mitään sen kummempaa. Asia muistuttaa vielä erehdyttävästi neuvostoaikoja, jossa pienin yksikkö missä tahansa oli juuri miljoona.
Äärimmäiselle skeptisyydelle EU kohtaan on erittäin painavat perusteet. Puolesta ei puhu kuin usko, sinisilmäisyys ja syvä kaipuu 'jonkin suuren' yhteyteen maksoi mitä maksoi.
Tulevaisuus on aina utopioiden varassa. Peruutuspeiliin on syytä kyllä aina silloin tällöin vilkaista, mutta ainut tapa pysyä tiellä on, katsoa eteensä. Huomisesta emme tiedä mitään, uskomme ja toivomme, että olemme silloin vielä hengissä.
Neuvostoliitto perustui todella utopialle, mutta se syntyi hyvin väkivaltaisessa vallankumouksessa ja voimakkaan terrorismin voimin.
EU on syntynyt täysin erilaisien perusarvojen pohjalle. Se on vapaiden valtioiden vapaaehtoisesti muodostama liitto, jolla ei ole edes kunnon väkivaltajärjestelmää. Siksi Riston rinnastus ei oikein toimi. Keksi parempaa.
EU on syntynyt Euroopassa riehuneiden maailmansotien raunioille miljoonien ihmisuhrien hinnalla UTOPIASTA: EI ENÄÄ SOTAA EUROOPPAAN. Sen tavoitteen rinnalla kaikki muut ongelmat ovat pikku juttuja, jotka on syytä sopia neuvottelupöydän ääressä.
Vaikka voisikin näyttää siltä niin en suinkaan tavoittele pysähtyneisyyttä tai muutoksien vastustamista muutoksien takia. Pohdin alituiseen sitä, että olenko mahdollisesti EUn suhteen väärässä. Se, että EU olisi puhtaasti vapaankaupan alue, jossa -työvoimalla- olisi vapaa liikkuvuus ei olisi todellakaan huono asia. Tässä ei vain malteta pysyä ja mukaan ynnätään idealismia väkisin, joka on yhtä tyhjän kanssa, kuten em. 'että sotaa ei tulisi enää koskaan'. (ihan niinkuin ennen oltaisiin aina vain haluttu sotaa eikä ymmärretty 'muun päälle'..)
Kuten sanoin vielä edellä, että EUsta puuttuvat demokratialle välttämättömät turvamekanismit niin oma BS-hälyttimeni soittaa kelloja ja volumella. Tämän lisäksi Lissabonin sopimus ei ole suinkaan vahingossa täydellisen vaikeaselkoinen. Se on syystä ja hyvin muinaisesta syystä. - Jo keskiajalla ylipapisto oli ainoa, joka pystyi tulkitsemaan herran sanaa ja rahvaan rooli oli kuunnella mitä sanotaan ja sanottu oli aina oikein. Eli, tässäkin mielessä keskiaikaiset metodit ovat heräämässä henkiin. Tämän lisäksi idealistinen kansojen sekoittaminen, jota ei ole onnistuneesti tai rauhanomaisesti viety eteenpäin koskaan evoluution aikana ei todellakaan ole omiaan luottamuksen (sokean ja absoluuttisen luottamuksen mikä on default -edellytys EUlle) herättäjänä.
Ei voi mitään, mutta vaikka haluasinkin, että kaikki olisivat sateenkaaren päällä syömässä mahaa täyteen en voisi silti valehdella että se olisi koskaan mahdollista idealismin keinoin. Tämä on se, mitä EU tekee. Idealismi syrjäyttää aina todellisuuden, koska muuten kyseessä olisi realismi.
Kuten Erkki Toivanen lopettaa, oleellista on kansallisen ja EU:n politiikan suhde. Suomen kohdalla en enää paljoakaan perusta oman eduskuntamme lainsäädäntöön ja päätöksententekoon. Useimmiten muutetaan vanhoja hyviä lakeja huonommiksi ja palautetaan ne taas eri muodossa ennalleen. Pinnalla ovat turhat muoti-ilmiöt, jolloin matkitaan muiden maiden lainsäädäntöä.
Mielestäni EU:n pitäisi vahvistua silläkin riskillä, että "demokratia" kärsii. Irlannin tapaiset kansanäänestykset pois ja tilalle aikanaan koko EU:n kansanäänestys. On selvää, että suuret maat dominoivat, mutta näin se käy Suomessakin. Vahvat dominoivat. Lopputulos ratkaisee.
niin minun siskoni asuu irlANNISSUSSA.NIIN EKI TOIVANEN ON HIENO IMMEINEN.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 59 kommenttia