Nälän todelliset kasvot

YK:n elintarvikejärjestön esitti varoituksen, jonka mukaan 21 Afrikan maata on ajatutunut ruoan hintojen nousun johdosta kriisiin, josta ne eivät selviydy omin voimin. Niiden hätä on todellinen, mutta sen syihin ei FAO:n kokouksessa kajottu. Ja miksi olisi, koska korruption pahoin tahrimaa järjestöä johtaa afrikkalainen Jacques Diouf.

Suurin osa ihmiskunnan arviolta 850 miljoonasta nälkäänäkevästä ei ole markkinoiden armoilla. Aliravitsemuksesta pahimmin kärsivät Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkaat hankkivat rajojen ulkopuolelta vain alle 10 prosenttia päivittäisestä kaloritarpeestaan ja 16 prosenttia käyttämästään viljasta. Maailmanmarkkinahinnoilla on siksi vähäinen osuus heidän elintarvikehuollossaan. Nälkä koetteli heitä takavuosina aivan yhtä armottomasti, kun ruoka oli halpaa ja sitä oli markkinoilla runsaasti.

Saharan pohjoispuolisen Afrikan asukkaat hankkivat sen sijaan lähes puolet peruselintarvikkeistaan maailmanmarkkinoilta. Siellä ei silti nähdä nälkää, vaan päivittäinen kalorikulutus on pysynyt yli 3000:ssa. Hintojennousu tuntuu Pohjois-Afrikassa elintason kaventumisena – niin kuin Välimeren vastarannallakin, EU-maissa.

Todellinen syy Afrikan nälänhätään on hallitusten talouspolitiikka. Siitä päättävä poliittinen eliitti on aina ajanut omia eli kaupunkiväestön etuja. Maaseutu – jolla asuu yli 60 prosenttia väestöstä – on jätetty tieten tahtoen kurjistumaan. Seurauksen luulisi huolestuttaneen FAO:n afrikkalaisia pääjohtajia, sillä Afrikka tuottaa tänään 20 prosenttia vähemmän elintarvikkeita asukasta kohden kuin vuonna 1970.

On ollut liian helppo syyttää kuivuutta ja ilmastonmuutosta. Ne ovat toki olleet paikoitellen avainasemassa, mutta todellinen syy on hallitusten ja harhautuneen ’kehitysavun’. Afrikan hallitukset ovat suunnanneet keskimäärin viisi prosenttia budjeteistaan maatalouteen ja sen kehittämiseen! Siitä syystä Afrikan viljellystä alasta vain neljällä prosentilla on toimivat kastelulaitteet, eläinlääkäripalvelujen puuttuessa karja on kituliasta ja puolet siitä kärsii taudeista, maa köyhtyy lannoitteiden puutteessa eikä kuivuutta paremmin kestäviä viljalajikkeita ei ole tarjolla.

Seurauksena on jatkuva kurjistuminen. Avustusmiljardeilla sitä ei pysäytetä. Valitettavasti se on ollut joidenkin avustusjärjestöjen mieleen. Ne romantisoivat luonnonvaraista ’luomuviljelyä’ ja torjuvat geeniviljan globalisaation ja agrobisneksen mörkönä. Näin ne ruokkivat kirjaimellisesti itse itseään ja pitävät Afrikan nälässä.

Afrikkalaisten elintarvikehuollosta vastaa pääosin edelleen pienviljelijöiden naisväki. Sillä ei ole käytössään ajanmukaisia työkaluja sähköstä puhumattakaan. Naisten on kannettava vesi ja polttopuut ja tuotteet kylän torille, koska ajoneuvoja ei ole. Niitä kai macho-miehetkin suostuisivat käyttämään.

Jos haluamme, että Kofi Annanin peräänkuuluttama ’vihreä vallankumous’ toteutuisi lopulta myös Afrikassa, geeniteknologia ja sen kehittäneet agrobisnes-yritykset on valjastettava palvelemaan uutta maatalouspolitiikkaa. Maailmanpankin presidentti Robert Zoellick on valmis lähes kaksinkertaistamaan Afrikan maatalouteen annettavan sijoitustuen 800 miljoonaan dollariin. Sekin on kuin pisara Saharan paahteessa. Nykyisen menon jatkuminen kolminkertaistaisi nälkäänäkevien määrän vuoteen 2080 mennessä – maksettiin riisistä, vehnästä ja maissista maailmanmarkkinoilla mitä tahansa.

Afrikan nälän toiset todelliset kasvot kuuluvat Zimbabwen Mugabelle, Sudanin al Bashirille ja Kongossa jatkuvan sodan rahoittajille ja asekauppiaille. Ne tulevat vastaan myös New Yorkin Wall Streetillä, Lontoon Cityssä ja OPEC’in päämajassa Wienissä.

Energian, raaka-aineiden ja elintarvikkeiden hinnannousun rajuus selittyy paljolti markkinoista itsestään. Liioittelemalla Kiinan ja Intian vaurastuneen keskiluokan ruokailutottumusten muutoksen tai Aasian jättien teollistumisen vaikutusta ruoan ja energian riittävyyteen tai raaka-aineiden kysyntään, talousgurut ovat aiheuttaneet pääomien massiivisen siirtymisen pörsseissä teollisuusosakkeista, arvopapereista ja kiinteistösijoituksista raaka-aineisiin.

Meidänkin eläkekassamme ovat lähteneet tunti tunnilta kiihtyvään nousukierteeseen mukaan. Mitä nopeammin hinnat kohoavat, sitä useammat gurut parkuvat meitä uhkaavasta öljy- tai elintarvikepulasta. He yllyttävät kierrettä ruokkimaan itse itseään. Jo nyt se on pakottanut miljoonat teollistuneiden maiden asukkaat tinkimään elintasostaan.

Jos seurauksena on maailmanlaajuinen inflaatiokierre yhtyneenä taantumaan ja lamaan, niin tälläkin kerralla selityksenä ovat hysterian sokaisemat pörssit. Tämän kuplan puhkeaminen mahdollisimman pian olisi siksi paras uutinen maailman nälkäänäkeville – ja myös meille hyvinvointiimme tukehtuville.