Miten käyvät Medvedeviltä ihmisoikeudet?

Jotenkin pahoin pelkään, että on kutakuinkin sama asia kutsutaanko diktatuuria proletariaatin diktatuuriksi, suvereeniksi demokratiaksi vai lain diktatuuriksi. Toivon olevani väärässä, mutta ellemme tule syystäkin yllättyneiksi, keskeisin kansalaisvapauslaki myös Medvedevin kaudella on oleva V. Putinin runnoma kansalaistoiminta- ja ääriaineslaki, jonka pohjalta on toimeenpantu lukuisia kansalaisoikeusrikkomuksia ja mm. estetty sellaisen kv. terroristijärjestön kuin British Council toiminta itänaapurimme oikeus- ja sivistysyhteiskunnassa - ks http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#putininlaki Kuitenkin haluan Heidi Hautalan tapaan yhtyä niihin, jotka suosittelevat optimistisesti tuon tuosta (varsinkin 9.5.) lähettämään Kremliin ja Tehtaankadulle muistutusviestejä siitä, että uuden presidentin Dmitri Medvedevin tulisi pitää sanansa ja virkaanastujaispuheessa antamansa lupaukset kunnioittaa ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia, perustuslakia ja oikeudenmukaisuutta, mikä muuten tarkoittaisi myös mm. Karjalan palautusta: http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#kansalaisnootit M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

"Miten käyvät Medvedeviltä ihmisoikeudet?" Voi vain ihmetellä sitä, että myös Suomen valtio haluaa omalta osaltaan tukea Moskovan vallanpitäjien jarrutusta mm. jättämällä selvittämättä Neuvostoliitolle pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden epäselväksi jätetyn omistusoikeuden välittämättä -92 solmitusta maiden välisestä valtiosopimuksesta, jossa on sovittu mm., että ”Sopimuspuolten suhteet perustuvat YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteisiin kuten täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen. Valtiosopimus on Suomen osalta tarkoittanut ainoastaan sitä, että Suomen budjettivaroista on ohjattu veronmaksajien rahoja vastikkeettomasti rikkaan itäisen ydinasesuurvallan tukemiseen ja mahdollistettu mm. se, että venäläisomistajat voivat omistaa rajoituksetta esim. Saimaan rantoja tasa-arvoisina suomalaisomistajien kanssa, mutta pakkoluovutetuilta alueilta paenneet eivät voi omistaa esim. vanhoja Laatokan rannalla olevia sukutilojaan edes ostamalla, sillä heitä sitovat Venäjän federaation ulkomaalaisrajoitukset. Kun suomalaisten oikeudet pakkoluovutetulla alueella on jätetty selvittämättä, on käytännössä rikottu samalla myös Pariisin rauhansopimuksen 27. artiklaa. Kun Venäjän federaatio on torjunut Pariisin rauhansopimukseen vedoten maiden väliset mahdolliset rajakysymykset, se pitänee itseään Neuvostoliiton juridisoikeudellisena seuraajavaltiona, jolloin sitä velvoittaa moraalisesti -92 solmitun valtiosopimuksen lisäksi myös Pariisin rauhansopimus ja sen 27. artikla: "Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juriidisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.” Selvittämättä jätetty asia koskee pakkoluovutetuilta alueilta paenneita ja heidän perillisiään, joita arvioidaan nyky-Suomessa olevan n. reilu miljoona, ja heidän ihmisoikeuksiinsa kuuluvaa omaisuudensuojaa. Kuinka Suomen valtion ylin johto voi huolehtia muiden maiden ihmisoikeuksien toteutumisesta, kun se ei huolehdi näistä oikeuksista edes omien kansalaistensa kohdalla?

Venäjä ei hyväksy yksinkertaisesti siitä syystä, että nimenomaan Venäjä on suurrikollinen ihmisyyttä vastaan ja sotarikollinen. Tuomioistuin on jo antanut lukuisia langettavia tuomioita Venäjää vastaan Tshetshenian sotien vuoksi - Venäjä tekee kaikkensa halvaannuttaakseen tuomioistuimen. Parasta olisi potkia Venäjä pellolle sekä Euroopan Neuvostosta, että ETYJistä.

http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2008/05/09/marjaskarhuduo Siitäpä nuo lienevät kiinni ihmisoikeudetkin tai -oikeudettomuudet.

on yksinkertainen aikana, jolloin kaikki mitataan myös Venäjällä rahassa eli langettavien tuomioiden yhteydessä on määrättävä loukkaukseen syyllistynyt valtio maksamaan niin suuri hyvitys loukatulle, että maan kassanhoitaja ymmärtää tilanteen. Suomen kohdalla tuo toimisi varmuudella, mutta tähän mennessä nuo Suomelle määrätyt sanktiot ovat olleet muutaman tuhannen euron luokkaa ja nekin yleensä prosessin liian pitkän keston takia. Norjassa muuttui oikeuskäytäntö yhdessä yössä perustuslakia kunniottavaksi, kun valtio määrättiin maksamaan sananvapautta koskeneessa asiassa yli 4 miljoonan kruunun korvaus. Yhtään lakia ei tarvinnut muuttaa; kosketus valtionkassaan riitti ja sama toimisi myös muiden maiden kohdalla. Erkki Toivaselle erityiskiitos artikkelista. Taas.

Venäjän tilanteeseen ja presidentti Medvedevin kansalaisvapauksiin- ja oikeusvaltion kehittämislinjauksiin en lähde ottamaan kantaa, muuta kuin todeta, ettei siellä perus- ja varsinaisista "ihmisoikeuksista" voi puhua vielä vuosiin. SE, miten Medvedeviltä käy ihmisoikeudet, niin varmasti suunnilleen samoin, kuin EU:n entiseltä oikeusasiamies Jacob Södermanilta Rock roll.. Suomi haki Euroopan neuvoston jäsenyyttä 1989 ja varsinaisessa "kansainvälisoikeudellisessa merkityksessä", Suomesta tuli Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomission, nykyisin tuomioistuin, niin yksilö (yksilövalitus) kuin valtiotasolla (valtiovalitus), ihmisoikeusyleissopimuksen takaaman primäärioikeuden suojaan kuuluvia 1991 alkaen, kun Suomi ratifioi sopimuksen. Tuo loi uskoa ja vahvan "toivon", että ihmis- ja perusoikeuskehitys tapahtuisi nopeasti ja ponnella, mutta valitettava tosiasia on toisenlainen. Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin tarkasteltuna kehitystä ja ihmisoikeustilannetta maassamme, voidaan todeta Suomen oikeusvaltiokehityksen voimistuneen merkittävästi ja siinä määrin, että alioikeudet, hovioikeudet ja jopa korkein oikeus on ottanut tuon ihmisoikeusperussopimuksen- ja uuden perustuslain 2000, johon ko. sopimukohdat sisällytetty huomioon. Mutta, huolestuttavaa on se, että Suomen saamat lukuisat "oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin 6 artiklan" rikkomukset jatkuvat ja ovat olleet toistuvista moitteista huolimatta, IOT:ssä vain kasvussa? Tämä on hälyyttävää! Yhtään vähempää hälyyttävyyttä osoittaa se, että aivan lähiaikoina IOT antoi eräässä tapauksessa tuomion, jossa katsoi Suomen valtion rikkoneen ihmisoikeusyleissopimuksen ala-artikloja ja korkein oikeus jätti sen tuomion purkamista koskevassa hakemuksessa huomioitta.. Tuo osoitti jo halveksuntaa! Tämä välinpitämätön kehityssuunta on vain voimistuva? Mistä se kertoo ja mistä johtuu? Suomella on ollut ongelmia eurooppapolitiikassamme ja sitä tuskin kukaan kiistää, tai jos kiistää, niin se on sitä "lääkäri - tuomari"- liturgiaa tai "Suomi on halunnut olla mallioppilas".. Itse olen ajanut 2 yksilövalitusasiaa Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissiossa vuosina 1994 ja 1995, joista raportit 1996 ja 1997. Olen kahlannut jonkinverran ennakkoratkaisuja ja ollut tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä kiinnostunut. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole "riippumaton" ja tarkoitan tällä sitä, että siihen on pystynyt vaikuttamaan ja riippumattomuutta horjuttamaan "Unionipolitiikka eri instituutioiden välillä" - Suomi ehdotti Unionille oikeusasiamiesinstituution perustamista 1993-1994 ja tuota hanketta ajettiin ponnekkaasti ja se päätettiin perustaa ja edollekin "löydettiin oma hyvä ehdokas"? Jacob Söderman valittiin kesällä 1995 EU-parlamentin ensimmäiseksi oikeusasiamieheksi ja valtio halusi "unohtaa" sen, että häntä vastaan oli yksilövalitusasia vireillä EN IOK:ssa jo kesäkuusta 1994. Tuo valitus käsitti 5 Suomen korkeimman oikeuden ratkaisua ja oli ns. "jatkuva valittajan oikeuksien loukkaus"- kyseessä ja aikajana ajotettiin aina vuoteen 1984! Kun on kysymyksessä päättymätön- ja jatkuva oikeuksien loukkaaminen kyseessä, niin ihmisoikeustuomioistuin voi ottaa huomioon ajanjaksoa jo ennen sopimuksen voimaan astumista, eli 1991. Kaiken kaikkiaan valituksessa oli kyseessä 11 artiklan ja eri ala-kohdan rikkomusta suomen valtion taholta, eli ei mikään aivan pieni asia. Samoin jatkuva oikeudeton tila oli kestänyt valituksen tekohetkellä mitattuna 10 vuotta ja nyt 24 vuotta!!! Valitus otettiin virallisesti tutkittavaksi tammikuussa 1995 ja huomiot siitä oli pyydetty Suomen hallitukselta jo syksyllä 1994, eli miksi siis (esteellistä henkilöä) ajettiin EU-parlamentin oikeusasiamieheksi, sillä tuo valitus koski pääosin ja nimenomaisesti Jacob Södermania, joka tuolloin oli Eduskunnan oikeusasiamies ja siis samalla subjeti, että valtio.. No, valitustani tutkittiin ja käsiteltiin asiallisesti ja hyvin aina siihen saakka, kunnen Herra Söderman aloitti viran. Sitten ei enään kuulunutkaan mitään. Raportti joka ei vastannut mihinkään annettiin joulukuussa 1997 ja niihin aikoihin, kun Söderman oli kerinnyt haastamaan Ministerineuvoston ja ottanut loistavan lähdön uutena oikeusasiamiehenä... En jäänyt neuvottomaksi, vaan ryhdyin uuteen taistoon ja kirjelmöin EY-tuomioistuimelle ja valituksen runko oli hyllytetty ihmisoikeusvalitukseni ja Södermanin esteellisyys virkaansa. Tuomioistuin katsoi, ettei sillä ollut toimivaltaa EU-parlamentin oikeusasiamieheen v. 2000 ja pyysi kääntymään parlamentin pääsihteerin puoleen. Kirjelmöin EU-parlamentin puhemiestä, joka luokitteli kirjeeni vetoomuseksi ja siirsi sen vetoomusvaliokunnan käsiteltäväksi. Tämä tapahtui 2001. Vetoomuksen käsittely kangerteli ja oli varsin hidasta ja sitten keväällä 2002 johtava hallintovirkamies kirjelmöi EU-parlamentista, että vetoomus tutkitaan ja käsitellään yleisölle avoimessa tilaisuudessa ja parlamentin työjärjestyksessä säädetyin menettelymuodoin ja mikäli vastustaisin avointa käsittelyä, minun piti heti siitä ilmoittaa.. No, meni hetki aikaa ja tarkemmin sanottuna 16.4.2002 oikeusasiamies Jacob Söderman ilmoitti EU-parlamentin pääsihteerille, että "jättää virkansa vuoden päästä, kun saavuttaa säädetyn eläkeiän". Tuota uutista ei Suomessa haluttu noteerata, vaan se mainittiin HS:n ikään kuin "piilossa" parin rivin jutulla.. Miksi? Herra Söderman oli kerinnyt tuolloin vuosituhannen vaihteessa jo haastamaan EU-komissionkin ja uutisista sai lukea hänen - Romano Prodin riitoja "avoimuudesta". Näin tuossa tilaisuuden! Kirjelmöin Prodille ja annoin varsin yksityiskohtaisen selvityksen dogumentteineen Jacob Södermanin aivan (henkilökohtaisesta avoimuusindressistään) ja Prodi oli suunnattoman ilahtunut ja kiitti kirjeitse, sekä ilmoitti, että liittää kirjeeni- liitteineen hänen henkilökohtaiseen puheenjohtajan kirjeenvaihtorekisteriin. Sieltä ne sai tilata Unionin virallisilla kielillä Englanniksi tai Ranskaksi kuka tahansa.. Tämä tapahtui vetoomusvaliokunnan kanssa yhtäaikaa ja ajoin siis "kahdella rintamalla".. Loppu oli tyly! Jacob Söderman nöyyryytettiin eläkkeelle ja vetoomuskin muuttui "tietopyynnöksi 1995", sekä komission puheenjohtaja Romano Prodi oli poistanut nuo asiakirjat rekisteristään! En lannistunut vielä tähän! Nyt uuden perussopimuksen astuessa 2009 "ehkä" voimaan, niin perustettavan Euroopan Unionin tuomioistuimen jäsenen riippumattomuus tulee olla (ehdottoman kiistaton). Tämän varmistamiseksi EU-parlamentti valitsee joukostaan muistaakseni 20 jäsenisen kolleegion, joka selvittää jokaisen valittavaksi ehdolle tulevan taustat ja luulen, sekä haluan uskoa, että tuosta instituutiosta tulee "puhdas ja riippumaton", jos nyt ylipäätään mikään maailmassa voi sitä olla.. Turhaa tuuleten tavoittelua kaikki tyynni, mutta mikään aika maailmassa ei ole hukkaan heitettyä, kunhan vain on luja tahto, niin voi saada aikaiseksi jotain aitoa ja hyvääkin, jos onni vielä hiukkasen on myötäinen. Kaikki on suhteellista. Suomi on suhteellisesti ottaen hyvä oikeusvaltio! Pahoin pelkään, että tänävuonna Suomi saa ensi kerran YK:n ihmisoikeuskomissiolta "pyyhkeet"? Homma jatkuu, nyt kotimaan kamaralla "ympyrä on sulkeutunut". Hyvää kevättä Erkki K. Laakso Alavus

"Penttijuhani" voitko kirjoittaa lisää ja hieman selventää tarkemmin, mitä valitus koski ei oikein auennut. Mitä tarkoitat "kaksoisolennolla"?